Olipa kerran Loimaan Kartanonmäellä suuri, viisas talovanhus – Satulinnaksi nimetty. Satulinna oli aikanaan rakennettu uljaaksi maamerkiksi Kartanonmäen kukkulalle.
Satulinna oli elänyt jo kauan, se oli nähnyt monia tuulen tuiverruksia, auringon porotuksia ja lumen nietoksia. Satulinnassa oli ollut jo vuosikymmeniä iloa ja elämää, ihmisiä ja eläimiä luonnon keskellä sulassa sovussa. Satulinna oli näin oppinut paljon elämän viisauksia ja pohtinut niitä itsekseen.
Satulinnan metsässä asui talovanhuksen kaveri, yhtä vanha ja ainakin yhtä viisas Pöllö. Kuutamo-öinä Satulinna ja Pöllö pohtivat yhdessä elämän moninaisuutta ja jakoivat kokemuksiaan elämänpolulla. Satulinna jakoi näitä viisauksia - sen asukkaiden huomaamatta - talon ympärillä hääriville ihmisille ja eläimille. Ehkäpä näistä viisauksista muodostui Satulinnan henki – levollisen rauhallinen ja elämään luottava iloisuuden ilmapiiri, jossa jokaisen oli hyvä elää.
Eräänä kuutamoyönä Satulinna ja Pöllö pohtivat, että Kartanonmäki tarvitsisi uudenlaista elämää ympärilleen - Nykyaikaista, silti maalaisjärjellä kannettua. Hymyä, iloa, naurua – elämän makuja. Niinpä Satulinna lähetti Pöllön matkaan. Pöllö levitti mahtavat siipensä ja hypähti lentoon. Se kierteli ja kaarteli pitkin öistä kuutamotaivasta, käänteli päätään ja katseli ja kuunteli. Pöllö lensi läpi pilvien ja sateen, välillä se kipusi taivaan sineen ja laskeutui taas yön tummuuteen. Viimein se kohtasi etsimänsä - kissan ja koiran. Pöllö ripotteli näiden nukkuvien lemmikkien päälle Taikapölyä ja singahti paluumatkalle kohti Satulinnaa.
Me ihmiset luulemme, että me itse hankimme talon, jossa asua – eihän nyt toki. Talo valitsee asujansa ja se lähettää aina jonkin eläimen viemään Taikapölyä uusille asukkaille. Tämä Taikapöly on merkki uusille asukkaille, että on aika etsiä uusi koti – eikä mikä tahansa koti vaan nimenomaan tietty talo, joka on jo valinnut uudet asukkaansa.
Näin nämä Taikapölyä saaneet lemmikit – Ronja-koira ja Lumikki-kissa – tartuttivat pölyä ihmisiinsä ja nämä alkoivat toimia muuttaakseen Satulinnaan.
Perhekoti Satulinna sai näin alkunsa. Ihmiset ajattelevat, että asiat ovat heidän pohdintaansa ja tekemisiään. Mutta totuus on, että talot ja eläimet tekevät omia taikojaan ja me ihmiset emme sitä edes huomaa.
